Helpompi seuraa näin niitä.. ooon hirvee mursu !!!
Aamulla leipä ja kaks hapankorppuu
omena
Pikku muffinssi
2 kuppia kaakaota töissä
kotona muroja 2 hapankorppuu
2 muffinssia... oikeesti ei luoja.
yks iso oksennus sessio..... yhes muffinssis oli varmaanki n. 80kcl......
yhteensä siis n. 800....900.. en tiiä.. hirveetä.
Jonkun on se pakko sanoa: tää on oikeasti todella todella sairas blogi, eikä tee sulle todellakaan hyvää! Sä... tää vie sua uppoomaan! Jos et usko nyt, niin joskus vielä uskot > MUISTA ETTÄ SÄ VALITSET KIRJOITATKO TÄTÄ JA SE SAIRAUS SUSSA SAA TÄSTÄ RUOKAA; HALUATKO SÄ TODELLAKIN RUOKKIA SITÄ? Miksi???!!!
VastaaPoistaMun oma paraneminen alkoi, kun päätin tietoisesti elää seuraavat 2 vuotta ilman peilejä ja televisiomainoksia. Vein asunnostani jokaisen peilin kellariin ja jätin ne sinne pölyttymään, sekä luovuin telkkarista. Vaikka idea saattaa tuntua rajulta, SUOSITTELEN EHDOTTOMASTI KOKEILEMAAN! Ensimmäisen viikon jälkeen, jokainen päivä siitä eteenpäin, oli päivä kohti vapautta! Otin peilit ja television takaisin lopulta vasta kolmen vuoden päästä päätöksestäni - ja huomasin miten suuri vaikutus niillä ihan oikeasti tuohon sairastumiseeni oli ollut. Nyt erona oli kuitenkin se, että minulle oli tuon kolmen vuoden aikana kertynyt niin uskomattoman hieno kokemus siitä mitä on olla itseni kanssa, etten halunnut antaa median syövyttää enää niitä silmiä, joilla peilikuvaani katselen. Heikkoina hetkinä, jos huomaan mieleeni hiipivän jostain häivähdyksen ajatusta, jossa toivoisin muka olevani hoikempi tai kauniimpi tms. muistan erään mallin kaastattelun, jossa hän sanoi seuraavasti: "Kyllä mä joskus laitan ranttaliksikin ja silloin mä syön siivun juustoa". SIIVUN JUUSTOA! Haluanko mä muka sellaista elämää, että mulle ranttaliksi laittaminen ja itseni kanssa ihanan illan viettäminen tarkoittaisi yhtä siivua juustoa?!? En todellakaan! Kyllä mä haluan pitää kiinni oikeudestani syödä pussin karkkia ja levyn suklaata jos haluan! Sitäpaitsi... Oletteko koskaan kuulleet kenenkään pojan haaveilevan: "Mä haluan tytön joka on niin laiha, että halatessaan saa pelätä että se menee siitä rikki", vai oisitteko tekin sittekin kuulleet ennemminkin lauseen: "Mä haluan sellaisen naisen, jossa on jotain mistä ottaa kiinni". Voimia! Muista että kaiken saa mitä haluaa! Myös sen, että voi (ikivanhan Kevytlinja -mainoksen tavoin) peilin edessä puristaa vatsamakkaraansa ja sanoa itselleen ihan oikeasti tyytyväisenä, että: "Aika kiva!". Koska oikeesti: mitä hemmetin väliä sillä on minkä kokoinen joku on? Kyllä jokaiselle tavaralle se ottajansa kuitenkin löytyy. Eikä kukaan mummona kelaa, että hitto kun olis ollu nuorena laihempi. Kyllä sitä mietitään kuule ihan muita juttuja silloin. Varokaa, ettei ne jutut jää jonkun lopulta ihan typerän sairauden takia elämättä ja kokematta. t. syömishäiriön jälkeen nyt jo 10,5 vuotta elettyä elämää plakkarissa ja 50 vuotta elämää vielä kokematta
VastaaPoistahttp://www.healingeagle.net/Fin/Txt/self-hate.html
VastaaPoistaNiin surullinen blogi ja silti oon niin koukussa:/ oon sairastanut kunnolla 2x anoreksiaa ja lukuisia taisteluita niiden välillä . Nyt olen normaalipainoinen , mutta blogisi oli aivan kuin minun nykyinen elämäni , joka jälleen on lähtenyt luisumaan ..
VastaaPoista